Haluaisin olla riippumaton muiden ihmisten mielipiteistä, ongelmana on vain etten ole. Enkä usko, että kukaan pystyy täysin ohittamaan läheistensä mielipiteitä ja oikeastaan usein ne ovatkin pelastusrenkaita tässä elämän aallokossa. Mutta mitä tapahtuu kun ne pelastusrenkaat osoittuvatkin piikeiksi, jotka puhkovat sen ainoan toivon pelastua myrskyn keskellä?

Minun pelastusvene on Jumala. Olen tullut siihen tulokseen, ettei ole ketään muuta, jonka mielipiteeseen voin täysin ripustautua ja puristaa sitä pelon keskellä. Toki usein olen huomannut joidenkin yrittävän upottaa pelastuvenettäni, mikä tuntuu täysin käsittämättömältä. Kait he luulevat että olen varastanut sen, koska homohan ei voi olla uskossa. Enää en anna enää niiden piikkien vahingoittaa elämääni tai suhdetta Jumalaani. Ne ovat liian arvokkaita yksinkertaisesti.

Tiedän hyvin vähän Jumalasta. Kuitenkin sen verran tiedän, että Jumala suojelee minua kaikelta mitä ikinä keksinkään pelätä. Tiedän myös Jumalan hyväksyvän minut tällaisena kompuroijana ja epäilijänä. Hän vieläpä rakastavan minua ja puolisoani riippumatta meidän seksuaalisesta suuntautumisesta. Joskus en ymmärrä miten olenkaan voinut epäillä sitä rakkautta, joka jo ennalta suunnitteli minut tällaiseksi. On siis aika nousta ylös pohjamudista ja jatkaa elämää ylpeänä siitä mitä on. PRIDE!!

- LapinNeito-