Rakas päiväkirja,

Tänään on kansainvälinen homofobian vastainen päivä. Toivotin tänään hyvää homofobian vastaista päivää kaikille FB:ssä ja laitoin siitä linkin sivuilleni ( www.homofobia.fi) . Yleensä ihmiset eivät halua kommentoida homoihin liittyviä linkkejä sivuillani, mutta tänään sattui poikkeus. Se poikkeus laittoi minut ihmettelemään, missä ihmeen KUPLASSA ihmiset oikeasti elävät?!! Eräs tuttuni nimittäin kysyi, että tapahtuuko homojen syrjintää nyky-yhteiskunnassa. Tyhmiä kysymyksiähän ei yleisesti ottaen ole, mutta ihmettelen todella, ettei ihmiset tiedä heidän käytöksensä vaikutusta toisiin ihmisiin.

Homofobia.fi sivustolta löytyi surullisia esimerkkejä siitä, miten homofobia ilmenee edelleenkin näinkin sivistyneessä maassa kuin Suomi, puhumattakaan maista, joissa edelleen ajatellaan homoseksuaalisuuden olevan sairaus tai rikos. Itseäni ottaa suunnattomasti päähän ainainen oletus, että olen hetero. Aina en edes jaksa korjata ihmisiä, koska jatkuva sosiaalisissa tilanteissa kaapista ulos tulo, on psyykkisesti raskasta. Viime kuun aikana kolme kertaa viikon sisällä terveyskeskuksessa oletettiin puolisoni olevan mies. Kolmannella kerralla en enää jaksanut korjata. 

Torjuminen&Vaikeneminen. Kun minä tulin kaapista ulos, minua syytettiin itsekkyydestä. Murskasin vanhempieni unelmat heteroavioliitosta, sain itse menolipun helvettiin uskovaiselta yhteisöltäni ja menetin 99% ystävistäni. Miksi? Muutuinko minä, kun kerroinkin rakastavani naista? En pysty ymmärtämään "ystäviäni", jotka eivät enää pidä yhteyttä tai esittävät pinnallisesti hyväksyvän minut edelleen ystäväkseen. Ne ystävät, jotka jäivät, vaikenevat. He eivät halua kuulla kipeitä kokemuksiani syrjinnästä, ja se tuntuu pahalta. He ovat lakasseet tämän "pienen ongelman" maton alle ja kääntävät katseensa kun näkevät minua ja puolisoani loukattavan rakkaudestamme toisiin.

Uskovaiset yhteisöt, joita pidin kotinani ovat sulkeneet ovensa meiltä, koko homokansalta. Se Jeesus, josta minä luen Raamatustani ei sulje oveaan minulta. Joten miksi seurakunnat tekevät niin? En usko Jumalaan, joka hyväksyy vain osan ja torjuu toiset.

Onko siis mulla oikeus elää  ja tulla hyväksytyksi homona ilman "Mutta"-sanaa?

- Lapinneito-

( www.insightpublicidade.wordpress.com )