Rakas päiväkirja                                                                                      18.5.2010

Vaadinko homoseksuaalina erityiskohtelua? Olemme puolisoni kanssa saaneet hieman negatiivista palautetta eräältä uskovaiselta tuttavaltamme. Hänen mukaansa pidämme liian suurta meteliä homoseksuaalisuudestamme, sekä vaadimme erityiskohtelua ja teemme itsestämme jotenkin "erityisiä". Jos kuitenkin se on erityiskohtelun vaatimista, että haluamme meille samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet kuin heteropareilla, sekä eriarvoisuuden tilalle samanarvoisuutta, niin ehkä se on sitten sitä. Tämähän silloin kertoisi siitä, että heteroilla on erityisoikeuksia verrattuna homoseksuaaleihin, ja nehän eivät kuulu meille. En ole heterovastainen niinkuin jotkut tuttavani voivat luulla. Kaikkien kukkien pitää saada kukkia. Kyllä maailmassa tilaa riittää.. Vai riittääkö meille kaikille?

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Siinäpä ehkä yksi typerimmistä vanhoista viisauksista, joita olen elämässäni kuullut. Sehän kertoo jo erittäin hyvin suomalaisesta vaikenemisen kulttuurista.  Älä välitä ja anna olla ovat viime aikoina ehkä turhankin tutuksi tulleita vastauksia ihmisiltä, kun olen koettanut kertoa minkälaista kohtelua olemme saaneet puolisoni kanssa kokea. Miksi minun pitäisi olla hiljaa ja tyytyä osaani, eikö minullakin ole oikeus elää elämääni joutumatta kokemaan kaikkea sitä paskaa ennakkoluuloista syrjintään asti?  Miten voisin antaa olla ja miten voisin olla välittämättä jos minuun sattuuu? Tuntuu vaan, että homoseksuaalisuus on edelleen joillekkin niin vaikea asia käsitellä, että on helpompaa silotella ja lakaista "ongelma" maton alle... Poissa silmistä, poissa elämästä niinhän se menee. Kun ei tarvi ajatella, ei ongelmaa ole.

Kaikki mitä me blogissamme kirjoitamme, on kirjoitettu tietysti meidän subjektiivisesta katsontakannasta. Voihan olla, että joku homoseksuaali täällä Lapissa ei ole kokenut lainkaan syrjintää ja kokee Lapin varsin suvaitsevaiseksi paikaksi asua. Itse en kuitenkaan näin ole kokenut. Tuntuu, että täällä Lapissa ihmiset ovat todella suvaitsemattomia ja vanhoillisia. Välillä leikittelen ajatuksella, kuinka siistiä olisi vaan pakata tavarat ja haistattaa pitkät, mutta kuitenkin tiedän, ettei ongelmat pakenemalla ratkea. Helpompaa on lähteä karkuun kuin katsoa tilanne loppuun asti. Se ei kuitenkaan sovi minun luonteeseen.  Kuitenkin uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Ehkä meidän kaikkien tarkoitus on olla sitkeästi se muutos, jonka haluamme nähdä yhteiskunnassa, vaikkemme tulisi ikinä sitä edes näkemään itse.

- porotyttö-